Hei !
Monesti nuorten asunnottomien osalta asunnon saamisen esteenä ovat maksuhäiriömerkinnät. Maksuhäiriömerkintä vaikuttaa Suomessa paljon erilaisten kaupallisten sopimusten saamiseen. Vuokra-asumisen näkökulmasta maksuhäiriömerkintä tarkoittaa usein sitä ettei vuokranantaja halua sinua edes haastatteluun. Oman kokemukseni mukaan maksuhäiriömerkintä painaa enemmän asunnon hakemisessa kuin mikään muu yksittäinen menneisyyteen liittyvä teko.
Jos maksuhäiriömerkintä ei tuhoa kokonaan asunnon saamista sillä on usein sellainen toinen ikävä vaikutus, että kotivakuutuksen saaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Tämäkin yksityiskohta vaikuttaa monesti siihen ettei kukaan halua ilman vakuutusta olevaa asukasta asuntoonsa esim. ihan normivahinkojen korvaamisen vuoksi.
Annan siis yhden ohjeen, jos olet jo saanut maksuhäiriömerkinnän: ota yhteys paikkakunnan velkaneuvontaan ja laadi realistinen velanlyhennyssuunnitelma. Jos voit aloittaa mahdollisista vuokraveloista niin se on todella hyvä alku. Voit ehkä vakuuttaa tulevat vuokranantajat kyvystäsi hoitaa raha-asioitasi.
Tästä linkistä löydät tiedot kuinka voit tarkastaa onko sinulla luottotietomerkintä (maksuhäiriömerkintä).
Tässä oli päivän paras vinkki elämän varalle.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunot ry
maanantai 2. marraskuuta 2015
torstai 15. lokakuuta 2015
Naapurin tervehtiminen on kannattava sijoitus
Joskus on mentävä sosiaalisen elämän perusasioihin, jos halutaan edistää ihmisten pääsyä pois yksinäisyydestä.
Olemme pyöritelleet toisen työntekijämme kanssa ideoita sen keksimiseksi miten saisimme asukkaamme asuintalossa kantamaan edes huolta itsestään. Asukkailtamme emme ole saaneet pyynnöistä huolimatta kovinkaan laajasti vinkkejä tähän pulmaan. On nimittäin niin, että jokainen meistä tarvitsee joskus elämässään apua jopa naapureiltaan. Ja mikä olisi sen parempaaa kuin tieto siitä, että naapuri haluaa olla tukena, jos tarvitsen apua vaikkapa ruoan hakemisessa kaupasta kun olen sairaana enkä kykene siihen itse.
YMMÄRRÄMME toki nykyisenmuotoisen kerrostaloasumisen anonyymin kulttuurin, jossa halutaan olla rauhassa naapurien seurannalta ja uteluilta. Ehkäpä koti on yhä enemmän sellaista elämänaluetta, jota ei haluta jakaa kuin todella harvojen ihmisten kanssa?
Henkilökohtaisesti uskon kuitenkin, että naapureiden tervehtiminen on sosiaalisesti kannattava investointi. Ystävällinen tervehdys ei vie minulta mitään eikä vahingoita ketään. Tästä toivoisin meidän anonyymin kaupungikulttuurin omaksuneiden aloittavan.
Olemme kuitenkin hukassa sen tiedon kanssa mitä tervehtimisen edistäminen vaatii asuintalossa. Jos en itse asu talossa, mutta haluan edistää sen ilmapiiriä, niin mitä voin tehdä? Ei järjestyssääntöjä voi muuttaa siten, että tervehtimättäjättäminen on syy purkaa vuokrasopimus.
Jos sinulle tulee ideoita tämän tervehtimisen edistämistoimenpiteiden kanssa, niin vinkkaa siitä allekirjoittaneelle. Meidät löydät sähköpostilla kuopionnuorisoasunnot@gmail.com
Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille lukijoille!
#asumiviihtyvyys #yksinäisyydenvastainentyö #naapuriapu
Olemme pyöritelleet toisen työntekijämme kanssa ideoita sen keksimiseksi miten saisimme asukkaamme asuintalossa kantamaan edes huolta itsestään. Asukkailtamme emme ole saaneet pyynnöistä huolimatta kovinkaan laajasti vinkkejä tähän pulmaan. On nimittäin niin, että jokainen meistä tarvitsee joskus elämässään apua jopa naapureiltaan. Ja mikä olisi sen parempaaa kuin tieto siitä, että naapuri haluaa olla tukena, jos tarvitsen apua vaikkapa ruoan hakemisessa kaupasta kun olen sairaana enkä kykene siihen itse.
YMMÄRRÄMME toki nykyisenmuotoisen kerrostaloasumisen anonyymin kulttuurin, jossa halutaan olla rauhassa naapurien seurannalta ja uteluilta. Ehkäpä koti on yhä enemmän sellaista elämänaluetta, jota ei haluta jakaa kuin todella harvojen ihmisten kanssa?
Henkilökohtaisesti uskon kuitenkin, että naapureiden tervehtiminen on sosiaalisesti kannattava investointi. Ystävällinen tervehdys ei vie minulta mitään eikä vahingoita ketään. Tästä toivoisin meidän anonyymin kaupungikulttuurin omaksuneiden aloittavan.
Olemme kuitenkin hukassa sen tiedon kanssa mitä tervehtimisen edistäminen vaatii asuintalossa. Jos en itse asu talossa, mutta haluan edistää sen ilmapiiriä, niin mitä voin tehdä? Ei järjestyssääntöjä voi muuttaa siten, että tervehtimättäjättäminen on syy purkaa vuokrasopimus.
Jos sinulle tulee ideoita tämän tervehtimisen edistämistoimenpiteiden kanssa, niin vinkkaa siitä allekirjoittaneelle. Meidät löydät sähköpostilla kuopionnuorisoasunnot@gmail.com
Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille lukijoille!
#asumiviihtyvyys #yksinäisyydenvastainentyö #naapuriapu
torstai 17. syyskuuta 2015
Vinkkejä vuokra-asunnon menettämiseen
Tänään mennään kevyen huumorin tiimoilta, mutta samalla käsitellen meidän yhteisön vakavinta asiaa, eli sitä miksi vuokra-asunto menetetään esim. häädön tiimoilta.
Vuokra-asunnon menettäminen on erittäin huono juttu. Suuremmissä asuntoyhtiöissä se voi tarkoittaa, että entisellä asukkaalla ei ole enää ikinä mahdollisuutta palata saman yhtiön asuntoihin. Jos asukas on saanut häädön maksamattomien vuokrien takia, niin usein on vielä tilanne, jossa asukkaalla on häädön jälkeen maksuhäiriömerkintä. Maksuhäiriömerkintä on varmaankin yleisin syy miksi ihmiset ajautuvat asunnottomaksi.
Mutta tässä pari vinkkiä millä voi menettää vuokraoikeuden omaan asuntoon:
- Häiriö ns. hiljaisuusaikana. Tähän tarvitaan mm. huutamista yöaikaan, bileistämistä ja popin soittamista yli naapureiden sietokyvyn
- Potki ikkunat alas vaikkapa ulko-ovesta tai tuhoa muuten talon yhteistä omaisuutta. Ja kavereiden läpimeno alakerran ulko-ovesta pakolla saattaa vauhdittaa paljonkin vuokrasuhteen päättymistä
- Jätä vesivahinko ilmoittamatta vuokranantajalle. Se voi olla vuotava putki tai vaikkapa yllättäen hajonnut pakastin. Jos jätät lattiat lainehtimaan, niin homma on sillä selvä
- Nukahda suihkuun humalassa. Tämä on muuten aika yleistä. Nämä on yleensä kallita unia. Saa maksaa naapureidenkin huoneistojen korjaukset
Tässä muutamia vinkkejä. Mitään näistä en suosittele, mutta vinkit on annettu. Omaa järjeä kannattaa käyttää myös silloin, kun asuu jonkun muun omistamassa asunnossa.
Petri Ruuskanen
kehittämispäällikkö
Vuokra-asunnon menettäminen on erittäin huono juttu. Suuremmissä asuntoyhtiöissä se voi tarkoittaa, että entisellä asukkaalla ei ole enää ikinä mahdollisuutta palata saman yhtiön asuntoihin. Jos asukas on saanut häädön maksamattomien vuokrien takia, niin usein on vielä tilanne, jossa asukkaalla on häädön jälkeen maksuhäiriömerkintä. Maksuhäiriömerkintä on varmaankin yleisin syy miksi ihmiset ajautuvat asunnottomaksi.
Mutta tässä pari vinkkiä millä voi menettää vuokraoikeuden omaan asuntoon:
- Häiriö ns. hiljaisuusaikana. Tähän tarvitaan mm. huutamista yöaikaan, bileistämistä ja popin soittamista yli naapureiden sietokyvyn
- Potki ikkunat alas vaikkapa ulko-ovesta tai tuhoa muuten talon yhteistä omaisuutta. Ja kavereiden läpimeno alakerran ulko-ovesta pakolla saattaa vauhdittaa paljonkin vuokrasuhteen päättymistä
- Jätä vesivahinko ilmoittamatta vuokranantajalle. Se voi olla vuotava putki tai vaikkapa yllättäen hajonnut pakastin. Jos jätät lattiat lainehtimaan, niin homma on sillä selvä
- Nukahda suihkuun humalassa. Tämä on muuten aika yleistä. Nämä on yleensä kallita unia. Saa maksaa naapureidenkin huoneistojen korjaukset
Tässä muutamia vinkkejä. Mitään näistä en suosittele, mutta vinkit on annettu. Omaa järjeä kannattaa käyttää myös silloin, kun asuu jonkun muun omistamassa asunnossa.
Petri Ruuskanen
kehittämispäällikkö
perjantai 11. syyskuuta 2015
Asunnottomuuden ennaltaehkäisystä ja yhteistoiminnasta
Kuopiossa käynnistyi torstaina 10.9 yhteinen valmistelutyö Kuopion kaupungin ja alueen asumisen toimijoiden (yhdistyksiä ja Niiralan Kulma Oy) yhteinen työskentely uuden asunnottomuusohjelman paikalliseksi toteuttamiseksi.
Tällä kertaa kansallisessa ohjelmassa korostuu asunnottomuuden ennaltaehkäisy. Ohjelman luonnoksen löydät tästä linkistä.
En aio mainostaa kansallista ohjelmaa sen enempää, vaan haluan jakaa tiedon siitä, että Kuopiossa on laaja järjestöjen ja paikallisen vuokrataloyhtiön yhteistyömalli, jolla on ehkäisty jo vuosien ajan tehokkaasti asunnottomuutta. Jos joku epäkohta on havaittu, niin tämä ongelma on ratkaistu yhteistuumin.
Olen aika ajoin miettinyt miksi järjestöjä ei hyödynnetä paremmin erilaisten yhteisten hyvinvointitarpeiden rakentamisessa. Syy lienee se, että me ollaan usein liian pieniä, vaikeita hallita eikä meiltä voi odottaa aina "virkamiesmäistä" asennettaa vaan osallistumme yhteisiin ponnistuksiin omilla ehdoillamme.
En kuitenkaan aio jäädä odottamaan, että maassamme tajutaan yhteisten resurssien hyödyntämisen tarve. Maailma tulee muuttumaan valtavasti tulevien vuosikymmenten aikana, koska maailmaa tulevat muuttamaan yhä kiihtyvä digitalisaatiokehitys ja ilmastonmuutos. Pakolaisvirrat ja tuotantorakenteen muutos tuovat yhä lähemmäksi jokaisen toimijan ja maailmankansalaisen.
Kuopion esimerkki jo aiemmasta yhteistoimintamallista erityisryhmien asumisessa / asunnottomuuden ehkäisyssä ovat mielestäni juuri sellainen pieni sosiaalinen innovaatio, joka antaa meille aidon roolin ja merkityksen suhteessa julkiseen sektoriin. Toivoisin näkeväni tämän kaltaisia prosesseja yhä lisää kuntien ja valtion kanssa tehtävässä yhteistyössä.
PS. Kerron myöhemmin itse asiasta. Eli siitä miten asunnottomuutta aiotaan ehkäistä Kuopiossa tulevaisuudessa.
Petri Ruuskanen
kehittämispäällikkö
Tällä kertaa kansallisessa ohjelmassa korostuu asunnottomuuden ennaltaehkäisy. Ohjelman luonnoksen löydät tästä linkistä.
En aio mainostaa kansallista ohjelmaa sen enempää, vaan haluan jakaa tiedon siitä, että Kuopiossa on laaja järjestöjen ja paikallisen vuokrataloyhtiön yhteistyömalli, jolla on ehkäisty jo vuosien ajan tehokkaasti asunnottomuutta. Jos joku epäkohta on havaittu, niin tämä ongelma on ratkaistu yhteistuumin.
Olen aika ajoin miettinyt miksi järjestöjä ei hyödynnetä paremmin erilaisten yhteisten hyvinvointitarpeiden rakentamisessa. Syy lienee se, että me ollaan usein liian pieniä, vaikeita hallita eikä meiltä voi odottaa aina "virkamiesmäistä" asennettaa vaan osallistumme yhteisiin ponnistuksiin omilla ehdoillamme.
En kuitenkaan aio jäädä odottamaan, että maassamme tajutaan yhteisten resurssien hyödyntämisen tarve. Maailma tulee muuttumaan valtavasti tulevien vuosikymmenten aikana, koska maailmaa tulevat muuttamaan yhä kiihtyvä digitalisaatiokehitys ja ilmastonmuutos. Pakolaisvirrat ja tuotantorakenteen muutos tuovat yhä lähemmäksi jokaisen toimijan ja maailmankansalaisen.
Kuopion esimerkki jo aiemmasta yhteistoimintamallista erityisryhmien asumisessa / asunnottomuuden ehkäisyssä ovat mielestäni juuri sellainen pieni sosiaalinen innovaatio, joka antaa meille aidon roolin ja merkityksen suhteessa julkiseen sektoriin. Toivoisin näkeväni tämän kaltaisia prosesseja yhä lisää kuntien ja valtion kanssa tehtävässä yhteistyössä.
PS. Kerron myöhemmin itse asiasta. Eli siitä miten asunnottomuutta aiotaan ehkäistä Kuopiossa tulevaisuudessa.
Petri Ruuskanen
kehittämispäällikkö
torstai 3. syyskuuta 2015
Tarvitaanko elämään mieltä, jotta jaksaisi huolehtia itsestään?
Vastaan heti kysymykseen KYLLÄ tarvitaan. Usein erilaiset terveyden edistäjät, erityisesti varsinkin terveydenhuollon tai hoitoalan ammattilaiset tuputtavat jatkuvaa painonhallintaa, riittävää liikuntaa sekä kaikkea millä ihminen suojelee itseään sairauksilta.
Usein näiden ihmisten hyväntahtoiset jutut kääntyvät haitaksi. Pahin esimerkki minusta on jonkun hammaslääkärin lausunto, joka totesi, että olisi parempi etteivät ihmiset söisi niin usein, koska hampaat vaurioituvat. No varmaankin näin on, mutta ihan on pakko kysyä mihin tuollaiset äärimmäiset vaatimukset oikein perustuvat. Eivät ainakaan realielämän tuntemukseen.
Fakta on, että luokkaerot kansalaisten välillä näkyvät juuri päihteidenkäytön määrässä, liikuntamäärissä, ruokavaliossa jne. Jos näitä eri väestöryhmien välisiä eroja halutaan kaventaa, niin on syytä käydä tunteiden, kokemusten ja arkielämän peruskysymysten äärelle. Jos kokemus elämästäsi on se ettei elämällä ole mitään tarkoitusta tai merkitystä, niin miten minä motivoituisin ajattelemaan hampaiden harjaamista, tai sitä miten paljon olen liikkunut tänä päivänä?
Halusinkin päästä joskus pohtimaan yhdessä elämään pettyneiden kanssa sitä mitä elämässä pitäisi tapahtua jotta elämäntavoissa tapahtuisi joku olennainen muutos. Vahinkona pidän sitä ettei tämän tyyppisiä foorumeita ole olemassakaan.
Olisiko tässä yksi uusi tehtävä nuorisotyöntekijöille, sosiaalialan ammattilaisille tai vaikkapa diakoniatyöntekijöille? Uskoisin, että me voisimme yhdessä meidän asukkaiden, palvelujen käyttäjien sekä kansalaisten kanssa yhdessä päästä näidenkin asioiden miettimisessä eteenpäin.
Näillä ajatuksilla mennään tänään :-)
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Usein näiden ihmisten hyväntahtoiset jutut kääntyvät haitaksi. Pahin esimerkki minusta on jonkun hammaslääkärin lausunto, joka totesi, että olisi parempi etteivät ihmiset söisi niin usein, koska hampaat vaurioituvat. No varmaankin näin on, mutta ihan on pakko kysyä mihin tuollaiset äärimmäiset vaatimukset oikein perustuvat. Eivät ainakaan realielämän tuntemukseen.
Fakta on, että luokkaerot kansalaisten välillä näkyvät juuri päihteidenkäytön määrässä, liikuntamäärissä, ruokavaliossa jne. Jos näitä eri väestöryhmien välisiä eroja halutaan kaventaa, niin on syytä käydä tunteiden, kokemusten ja arkielämän peruskysymysten äärelle. Jos kokemus elämästäsi on se ettei elämällä ole mitään tarkoitusta tai merkitystä, niin miten minä motivoituisin ajattelemaan hampaiden harjaamista, tai sitä miten paljon olen liikkunut tänä päivänä?
Halusinkin päästä joskus pohtimaan yhdessä elämään pettyneiden kanssa sitä mitä elämässä pitäisi tapahtua jotta elämäntavoissa tapahtuisi joku olennainen muutos. Vahinkona pidän sitä ettei tämän tyyppisiä foorumeita ole olemassakaan.
Olisiko tässä yksi uusi tehtävä nuorisotyöntekijöille, sosiaalialan ammattilaisille tai vaikkapa diakoniatyöntekijöille? Uskoisin, että me voisimme yhdessä meidän asukkaiden, palvelujen käyttäjien sekä kansalaisten kanssa yhdessä päästä näidenkin asioiden miettimisessä eteenpäin.
Näillä ajatuksilla mennään tänään :-)
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
tiistai 1. syyskuuta 2015
Nuoruus ei ole itsessään ei ole vamma tai haitta
Olen saanut jälleen kuulla monessa paraverissa asiaa Nuorten elämästä. Usein me toimijat, joiden asiakkaat ovat iältään nuoria ( ja nuoria aikuisia) kutsutaan yhdellä käsitteellä nuoret. Erikoisinta on se, että nuoruus on venähtänyt nyt jo 30-vuotiaaksi asti ( jolloin minusta ihminen on jo täysin aikuinen).
Luulen, että nuoriksi lasketaan seuraavan kymmenen vuoden päästä 40-vuotiaat. Tämä johtuneen siitä, että ihmisten odotettu elinikä nousee huimaa vauhtia. Odotettu elinikä lienee 2011 syntyneillä tytöillä jo 83, 5 vuotta.
Minulla on kaksi toivetta nuorten ja nuorten alueella työskenteville suhteessa kielenkäyttöön: 1. erotetaan kielessä ainakin ala-ja täysi-ikäiset ja 2. jos työn kohteena ovat nuoret, mutta kohdennamme toimintamme jollekin tietylle väestöryhmälle, niin kertoisimme siitä ihan omilla käsitteillä esim. toiminnassame tavoittelemme nuoria aikuisia, joilla on päihdeongelma jne.
Kieli erottelee mutta kielen kautta luomme myös mielikuvia. Keski-ikäisyyttä on pyritty korvaamaan monesti julkisessa kielenkäytössä työikäisyydeksi tai vanhuutta ikääntymiseksi. Miksi emme korvaisi yhteistä käsitettä nuoruus, jollakin tarkemmin kuvaavalla sanastolla, vaikka nuoruus onkin tänä aikana pääsääntöisesti postiivinen käsite?
Tämä voi olla aivan turha kannanotto maailmankaikkeuden näkökulmasta tarkasteltuna. Lankean itsekin todella usein tähän Nuoruuspuheeseen, mutta pyrin tavoittelemaan jatkossa tarkempaa kielellistä ilmaisua jo pelkäsään siksi, että nuoruuteen lisältyy tietty vajaavaltaisuuden leima, jota en halua viljellä tarkoituksella.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
PS. Tämäkin teksti on tuotettu RAY:n tuella
Luulen, että nuoriksi lasketaan seuraavan kymmenen vuoden päästä 40-vuotiaat. Tämä johtuneen siitä, että ihmisten odotettu elinikä nousee huimaa vauhtia. Odotettu elinikä lienee 2011 syntyneillä tytöillä jo 83, 5 vuotta.
Minulla on kaksi toivetta nuorten ja nuorten alueella työskenteville suhteessa kielenkäyttöön: 1. erotetaan kielessä ainakin ala-ja täysi-ikäiset ja 2. jos työn kohteena ovat nuoret, mutta kohdennamme toimintamme jollekin tietylle väestöryhmälle, niin kertoisimme siitä ihan omilla käsitteillä esim. toiminnassame tavoittelemme nuoria aikuisia, joilla on päihdeongelma jne.
Kieli erottelee mutta kielen kautta luomme myös mielikuvia. Keski-ikäisyyttä on pyritty korvaamaan monesti julkisessa kielenkäytössä työikäisyydeksi tai vanhuutta ikääntymiseksi. Miksi emme korvaisi yhteistä käsitettä nuoruus, jollakin tarkemmin kuvaavalla sanastolla, vaikka nuoruus onkin tänä aikana pääsääntöisesti postiivinen käsite?
Tämä voi olla aivan turha kannanotto maailmankaikkeuden näkökulmasta tarkasteltuna. Lankean itsekin todella usein tähän Nuoruuspuheeseen, mutta pyrin tavoittelemaan jatkossa tarkempaa kielellistä ilmaisua jo pelkäsään siksi, että nuoruuteen lisältyy tietty vajaavaltaisuuden leima, jota en halua viljellä tarkoituksella.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
PS. Tämäkin teksti on tuotettu RAY:n tuella
perjantai 28. elokuuta 2015
Uusi sosiaalihuoltolaki ja rakenteellinen sosiaalityö
En tiedä onko yksikään sosiaalityön asiakas huomannut millään tasolla, että maassa on vaihtunut sosiaalihuoltolaki. EN usko. Ainakin omasta näkökulmastani kaikki tuntuu kunnan puolella jatkuvan samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
Haluan nostaa yhden tärkeän kohdan uudesta sosiaalihuoltolaista. Se on 7§, jossa velvoitetaan kunta ainakin edistämään sellaisten asioiden eteenpäin vientiä, joilla on merkitys alueen asukkaiden sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn ja vaikkapa sen tiedon tuottamiseen miten palvelut toimisivat paremmin. Tehtävä näyttää olevan lähinnä tiedontuotantoa kunnan virkamiestyöhän ja poliittiseen päätöksentekoon.
Olen kuitenkin saanut itse sosiaalityöntekijän koulutuksen ja ymmärrän, että pelkkä tiedontuotanto epäkohdista ei muuta välttämättä mitenkään todellisuutta. Siksi katson, että rakenteellisen sosiaalityön tulisi olla myös sellaiseen yhteiskuntapolitiikkaan vaikuttamista, joka syrjii tai vaikkapa ylläpitää rakenteita, jotka johtavat sosiaalisiin ongelmiin. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikkapa sellaisten näkemysten haastaminen, joilla lisätään köyhyyttä tai asunnottomuutta. Oma näkemykseni on, että juuri sosiaalityön pitkäaikaiset asiakkaat kaipaavat rinnalleen puolustajia, jotka eivät pelkästään tuota palvelua ja pidä yllä vakiintuneita valta-asemia mm. huono-osaisten ja hyväosaisten välillä.
Mutta mitä tehdä, jos kunnat eivät uskalla alkaa haastamaan itseään tämän lain edellyttämällä tavalla? Minusta tehtävä kuuluu tässä tapauksessa luontevasti järjestöille, joiden pitäisi olla median rinnalla niitä vallan vahtikoiria, jotka ovat heti äänessä, jos epäkohtiin ei puututa. Meitä vaikkapa nuorisoasuntoliikkessä tulisi liikuttaa mm. sellaiset asiat kuin asunnottomuus, kallis asumisen taso, nuorten syrjäytyminen, nuorisotyöttömyys jne. Ja tätä tulisi näinä aikoina myös kuntien ulkopuolinen RAY:n rahoitus, jonka ei ole riippuvainen kunkin kunnan tahtotilasta.
Haastankin teidät kuntien sosiaalityöntekijät, kuntalaiset sekä järjestöt ottamaan tämä uusia laillinen mahdollisuus käyttöönne.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunnot ry
RAY:n tuella :-)
maanantai 24. elokuuta 2015
Turvallisuuden kokemus asuintalossa
Olen tehnyt jo aika pitkän uran asumisasoiden parissa, ja olen saanut miettiä monta vuokra-asumiseen liittyvää mieltymystä ihan henkilökohtaisella tasolla. Olen asunut itse elämäni varrella omakotitalossa ja kerrostalossa niin hyvä-ja huonomaineisilla asuinalueilla.
Pahimmat kokemukseni turvattomuuden näkökulmasta ovat olleet ne kun joku ajoi autolla ulko-oven rikki, kun joltakin perittiin huumevelkoja sekä naapuruston skitsofreenikko, jolla ei ollut lääkitys kunnossa.
Pahinta on ollut väkivallan uhka ja päihtyneet, joiden tekemisiä ilta-ja yöaikaan on ollut vaikea ennustaa.
Olenkin oppinut jo hieman ennakkoon katsomaan miten taloyhtiössä eletään. Siitä merkkejä ovat pihojen kunto, asukkaiden tapa suhtautua vieraisiin sekä yhteisten tilojen siisteys /kunto.
En jaksa vieläkään ihmetellä miten joku uskaltaa ripustaa pyykkinsä vuokra-asuintalon kuivaustelineille ulos tai talvisaikaan kuivaushuoneeseen. Olen nähnyt varastettavan niin monet pyykit.
Toinen ihmetyksen aihe on se, että häkkivarastoja ei murreta, vaan asukkaat voivat säilyttää niissä arvokkaitakin tavaroita. Usein turvattomassa asuintalossa narkomaanit hankkivat huumerahansa tyhjentämällä koppeja.
Entä pihakasvit ja kukat piha-alueilla? Ne kertovat erittäin lämminhenkisestä yhteiselosta asukkaiden välillä. Kokemusta minulla on siitäkin, että kaikki talon istutukset revitään baari-illan päätteeksi. Usein tiputetaan myös ulko-oven ikkunat.
Mitä sitten haluan kertoa tällä kirjoituksella? Sen, että talossa asuvat, ja siellä vierailevat voivat vaikuttaa toistensa tunnekokemuksiin. Suuntaisin tämän viestin myös isännöitsijoille, jotka harvoin jaksavat panostaa asukkaiden kanssa yhteisten postiivisten kokemusten luomiseen asuintalossa. Ymmärrän toki ammatillisen turhautumisen, mutta yksikin aktiivinen asukas, joka istuttaa kukat taloyhtiön kukkapenkkiin voi heijastaa laajalti hyvää mieltä ja turvalllisuutta.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Pahimmat kokemukseni turvattomuuden näkökulmasta ovat olleet ne kun joku ajoi autolla ulko-oven rikki, kun joltakin perittiin huumevelkoja sekä naapuruston skitsofreenikko, jolla ei ollut lääkitys kunnossa.
Pahinta on ollut väkivallan uhka ja päihtyneet, joiden tekemisiä ilta-ja yöaikaan on ollut vaikea ennustaa.
Olenkin oppinut jo hieman ennakkoon katsomaan miten taloyhtiössä eletään. Siitä merkkejä ovat pihojen kunto, asukkaiden tapa suhtautua vieraisiin sekä yhteisten tilojen siisteys /kunto.
En jaksa vieläkään ihmetellä miten joku uskaltaa ripustaa pyykkinsä vuokra-asuintalon kuivaustelineille ulos tai talvisaikaan kuivaushuoneeseen. Olen nähnyt varastettavan niin monet pyykit.
Toinen ihmetyksen aihe on se, että häkkivarastoja ei murreta, vaan asukkaat voivat säilyttää niissä arvokkaitakin tavaroita. Usein turvattomassa asuintalossa narkomaanit hankkivat huumerahansa tyhjentämällä koppeja.
Entä pihakasvit ja kukat piha-alueilla? Ne kertovat erittäin lämminhenkisestä yhteiselosta asukkaiden välillä. Kokemusta minulla on siitäkin, että kaikki talon istutukset revitään baari-illan päätteeksi. Usein tiputetaan myös ulko-oven ikkunat.
Mitä sitten haluan kertoa tällä kirjoituksella? Sen, että talossa asuvat, ja siellä vierailevat voivat vaikuttaa toistensa tunnekokemuksiin. Suuntaisin tämän viestin myös isännöitsijoille, jotka harvoin jaksavat panostaa asukkaiden kanssa yhteisten postiivisten kokemusten luomiseen asuintalossa. Ymmärrän toki ammatillisen turhautumisen, mutta yksikin aktiivinen asukas, joka istuttaa kukat taloyhtiön kukkapenkkiin voi heijastaa laajalti hyvää mieltä ja turvalllisuutta.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
torstai 20. elokuuta 2015
Vuokra-asumisen hinta on saatava hallintaan
Olin lähipäivinä erään suuren vuokra-asuntojen tarjoajan edustajan kanssa yhteistyöpalaverissa. Hän kertoi, että heilläkin on Pohjois-Savossa tilanne, jossa asukkaiden kipukynnys vuokrien hintojen suhteen on tullut vastaan. Tämä tarkoittaa täällä sitä, että vuokralaisten pitäisi saada yhä pienempiä asuntoja, koska vuokrataso vaan jatkaa nousemistaan.
Tämä kirottu hintakehitys ei tietenkään vaivaa niitä väestöosia, joilla on vara maksaa asumisesta huikeita summia. Tämä koskee erityisesti pääkaupunkiseudun JÄRJETTÖMIÄ vuokria.
Olen seurannut huvittuneena miten pääkaupunkiseudun kollegat ehdottelee nuorten asuttamisia milloin yhteisöasumiseen kuin johonkin miniyksiköihin. Täältä Savosta käsin kaikki tuo näyttää aivan epäinhimilliselle sopeutumiselle aivan vääränlaiseen yhteiskuntapoltiikkaan. Edustan sellaista näkemystä, että jokaisen kansalaisjärjestön ja köyhän puolella olevan lobbarin pitäisi nousta kapinaan vuokralaisten riistoa kohtaan. Tätä liikettä ei ole tietenkään näkyvissä, koska häirikön rooli myös yhteisöjen tasolla on niin pelottavaa.
Näenkin, että jos tässä maassa ei oteta reippaampia otteita edunvalvontarintalla ohjelmaan, niin maan köyhimmät ja pienipalkkaisimmat saavat maksaa tämän ilmottautumalla pysyvästi ruokajonoihin. On nimittäin niin, että asumistuki- tai toimeentulotukijärjestelmä eivät tule kestämään jatkuvaa vuokratason nousua.
Eli terveisiä Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle. Siellä on syytä alkaa toimimaan koko Suomen puolesta. Me ja meidän nuoremme muuttavat sinne työn ja toivon perässä enkä voi hyväksyä tapaa, jolla nämäkin ihmiset sopeutetaan asumaan ylihintaisissa "koirankopeissa".
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Tämä kirottu hintakehitys ei tietenkään vaivaa niitä väestöosia, joilla on vara maksaa asumisesta huikeita summia. Tämä koskee erityisesti pääkaupunkiseudun JÄRJETTÖMIÄ vuokria.
Olen seurannut huvittuneena miten pääkaupunkiseudun kollegat ehdottelee nuorten asuttamisia milloin yhteisöasumiseen kuin johonkin miniyksiköihin. Täältä Savosta käsin kaikki tuo näyttää aivan epäinhimilliselle sopeutumiselle aivan vääränlaiseen yhteiskuntapoltiikkaan. Edustan sellaista näkemystä, että jokaisen kansalaisjärjestön ja köyhän puolella olevan lobbarin pitäisi nousta kapinaan vuokralaisten riistoa kohtaan. Tätä liikettä ei ole tietenkään näkyvissä, koska häirikön rooli myös yhteisöjen tasolla on niin pelottavaa.
Näenkin, että jos tässä maassa ei oteta reippaampia otteita edunvalvontarintalla ohjelmaan, niin maan köyhimmät ja pienipalkkaisimmat saavat maksaa tämän ilmottautumalla pysyvästi ruokajonoihin. On nimittäin niin, että asumistuki- tai toimeentulotukijärjestelmä eivät tule kestämään jatkuvaa vuokratason nousua.
Eli terveisiä Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle. Siellä on syytä alkaa toimimaan koko Suomen puolesta. Me ja meidän nuoremme muuttavat sinne työn ja toivon perässä enkä voi hyväksyä tapaa, jolla nämäkin ihmiset sopeutetaan asumaan ylihintaisissa "koirankopeissa".
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Yksinäisyyden olemuksesta
Parin viime vuoden aikana yksinäisyys on noussut yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Aiheen esillenostamisessa on ollut voimakkaasti mukana Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari.
Minua aihe on askarruttanut niin ihmisenä kuin sosiaalialan ammattilaisena. Silti minua on hieman arveluttanut teeman nostaminen yhteiskunnalliseksi teemaksi, koska ihmissuhteet ja ihmisen mieli (kokemus) ovat viime kädessä yksikön yksityisen elämän piriin kuuluvia asioita.
Juho Saari kommentoi MTV:n uutisessa yksinäisyyden olevan yksinäisyysidentiteetti. Tämä on identiteetti, jota ei ole kaikilla meillä. Tuolla identiteetillä ymmärrän itse henkilöä, jolla on odotus sosiaalisista suhteistaan, sosiaalista tarpeistaan eikä todellisuus hänen MIELESTÄÄN vastaa todellisuutta. Eli toisinsanoen hänen ei tarvitse olla fyysisesti yksin, vaikka hän kokee olevansa maailman yksinäisin ihminen.
Toki kansalaisjärjestön työntekijänä ymmärrän, että voimme luoda ihmisille kohtaamisen mahdollisuuksia. Nämä voivat olla asukastupia, tapahtumia, ryhmätoimintaa ym.
Yksinäisyyden koetaan aika usein liittyvän vanhuuteen, sairastamiseen tai muuhun sellaiseen elämänvaiheeseen tai tilanteeseen, joka ei koske elinvoimaista työikäistä väestöä (tai nuoria). Tämä on tietenkin harha, koska yksinäisyys on lopulta fyysinen ja psyykkinen kokemus.
Toki uskon, että on olemassa paljon vaikkapa laitoksissa ja pienissä asunnoissa eläviä vanhuksia ja pitkäaikaissairaita, joille tuollainen odotuskin tietynlaista sosiaalista suhteista on täydellinen utopia. Jos et jaksa tai kykene liikkumaan toisten ihmisten luo, niin yksinäisyyden kokemus on varmaankin erittäin todennäköistä.
Halusin kirjoittaa myös postiivisesta yksinolemisen / yksinäisyyden kokemuksen mahdollisuudesta. Kuulun itse sellaisiin ihmisiin, joiden hyvinvoinnin yksi tae tai edellytys on se, että voin olla yksin. Tämä on kuitenkin sellaista VALITTUA yksinäisyyttä, joka vastaa juuri minun ja vaikkapa tämän Voi Hyvin-lehden artikkelin kirjoittajaa. En tiedä saisiko tästä kokemuksesta tai yksin tekemisen mahdollisuudesta edes käyttää käsitettä yksinäisyys. Ehkä parempi käsite olisi valittu tila ilman sosiaalista seuraa. Tässäkin ns. postiivisessa yksin tekemisessä, olemisessa, pärjäämisessä jne. on kyse siitä, että jokaisella tämän tyyppisestä olemisesta pitävällä on mielessään sellainen yhteys muihin ihmisiin, joista hän voi ammentaa tai joiden seuraan hän voi hakeutua halutessaan.
Onkin syytä kysyä itseltään voinko jollakin keinoin muuttaa odotuksiani tai edes realisoida omia odotuksia? Jos yhden hyvän ystävän saaminen on olisi realistinen tavoite, niin miksi ei yrittäisi tuota tavoitetta. On toki myönnettävä, että näinä sosiaalisen median kulta-aikoinan on TODELLA vaikea tutustua ihmisiin, joiden kanssa voisi olla aito ystävä realielämässä. Elämme siis yhtäaikaa vuorovaikutuksen kulta-aikaa, mutta ehkä samalla myös sosiaalisten suhteiden laadun lama-aikaa.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunnot ry
Minua aihe on askarruttanut niin ihmisenä kuin sosiaalialan ammattilaisena. Silti minua on hieman arveluttanut teeman nostaminen yhteiskunnalliseksi teemaksi, koska ihmissuhteet ja ihmisen mieli (kokemus) ovat viime kädessä yksikön yksityisen elämän piriin kuuluvia asioita.
Juho Saari kommentoi MTV:n uutisessa yksinäisyyden olevan yksinäisyysidentiteetti. Tämä on identiteetti, jota ei ole kaikilla meillä. Tuolla identiteetillä ymmärrän itse henkilöä, jolla on odotus sosiaalisista suhteistaan, sosiaalista tarpeistaan eikä todellisuus hänen MIELESTÄÄN vastaa todellisuutta. Eli toisinsanoen hänen ei tarvitse olla fyysisesti yksin, vaikka hän kokee olevansa maailman yksinäisin ihminen.
Toki kansalaisjärjestön työntekijänä ymmärrän, että voimme luoda ihmisille kohtaamisen mahdollisuuksia. Nämä voivat olla asukastupia, tapahtumia, ryhmätoimintaa ym.
Yksinäisyyden koetaan aika usein liittyvän vanhuuteen, sairastamiseen tai muuhun sellaiseen elämänvaiheeseen tai tilanteeseen, joka ei koske elinvoimaista työikäistä väestöä (tai nuoria). Tämä on tietenkin harha, koska yksinäisyys on lopulta fyysinen ja psyykkinen kokemus.
Toki uskon, että on olemassa paljon vaikkapa laitoksissa ja pienissä asunnoissa eläviä vanhuksia ja pitkäaikaissairaita, joille tuollainen odotuskin tietynlaista sosiaalista suhteista on täydellinen utopia. Jos et jaksa tai kykene liikkumaan toisten ihmisten luo, niin yksinäisyyden kokemus on varmaankin erittäin todennäköistä.
Halusin kirjoittaa myös postiivisesta yksinolemisen / yksinäisyyden kokemuksen mahdollisuudesta. Kuulun itse sellaisiin ihmisiin, joiden hyvinvoinnin yksi tae tai edellytys on se, että voin olla yksin. Tämä on kuitenkin sellaista VALITTUA yksinäisyyttä, joka vastaa juuri minun ja vaikkapa tämän Voi Hyvin-lehden artikkelin kirjoittajaa. En tiedä saisiko tästä kokemuksesta tai yksin tekemisen mahdollisuudesta edes käyttää käsitettä yksinäisyys. Ehkä parempi käsite olisi valittu tila ilman sosiaalista seuraa. Tässäkin ns. postiivisessa yksin tekemisessä, olemisessa, pärjäämisessä jne. on kyse siitä, että jokaisella tämän tyyppisestä olemisesta pitävällä on mielessään sellainen yhteys muihin ihmisiin, joista hän voi ammentaa tai joiden seuraan hän voi hakeutua halutessaan.
Onkin syytä kysyä itseltään voinko jollakin keinoin muuttaa odotuksiani tai edes realisoida omia odotuksia? Jos yhden hyvän ystävän saaminen on olisi realistinen tavoite, niin miksi ei yrittäisi tuota tavoitetta. On toki myönnettävä, että näinä sosiaalisen median kulta-aikoinan on TODELLA vaikea tutustua ihmisiin, joiden kanssa voisi olla aito ystävä realielämässä. Elämme siis yhtäaikaa vuorovaikutuksen kulta-aikaa, mutta ehkä samalla myös sosiaalisten suhteiden laadun lama-aikaa.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunnot ry
tiistai 18. elokuuta 2015
Arki ratkaisee
Jouduin tannoin kirjoittamaan seminaarialustusta ( Tervis-hankkeen) hyvinvointialan seminaariin. Otsikkoni seminaaripuheessa oli Hyvinvointi syntyy asukkaiden arjessa.
Ilmeisesti alitajuntani työskentelee tehokkaamin kuin tietoinen tajuntani, sillä puheenvuoroa kirjottaessa tajusin olevani olennaisen äärellä. Asumisen onnistumista ei ratkaise edes raskaimmissa erityistuen asumispalveluissa tai laitoshoidossa itse hoito tai diagnoosit, vaan se arki, jossa ihminen kamppailee joka päivä. Toistuvat hyvinvointiin tai pahoinvointiin liittyvät asiat ratkaisevat miten hyvinvointi määräytyy. Yksinkertaisin esimerkki tästä lienee yksinäisyys, joka asiantuntijoiden mukaan saa ihmisen, jopa kuolemaan ennen aikaisesti. Tiedän olevan hyvin yleistä, että ihmiset hakeutuvat tiedostamattaan tai tietoisesti vaikka palokunnan kanssa juttuun, jos yön tunnit ovat liian ahdistavat. Uskoisin, että sama logiikka koskee hakeutumista terveyskeskukseen ja muiden julkisten palvelujen äärelle.
Jokainen meistä tietää, että jos parisuhde tai raha-asiat eivät ole kunnossa nuo asiat rasittavat kaikessa muussa arkisessa asiassa selvitymistä. Iso kysymys kuuluukin niin, että miksi emme yhteisesti ja ammatillisesti ota arjen tuntemusta kaiken hyvinvoinnin tarkastelun keskiöön? Tämä säästäisi ihmistä inhimilliseltä kärsimykseltä, ja systeemin tasolla säästäisimme uskoakseni valtavia summia julkisia menoja. Ja kuten vihjasinkin te rakkaat nuoriso-ohjaajat, sosiaalialan ammattilaiset ja muut ihmistyöläiset olette ammattilaisina ne niitä asiantuntijoita, joiden tulisi nostaa ARKI keskiöön myös julkisessa keskustelussa, joka koskee mm. kansakuntamme kilpailukykyä.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunnot ry
Ilmeisesti alitajuntani työskentelee tehokkaamin kuin tietoinen tajuntani, sillä puheenvuoroa kirjottaessa tajusin olevani olennaisen äärellä. Asumisen onnistumista ei ratkaise edes raskaimmissa erityistuen asumispalveluissa tai laitoshoidossa itse hoito tai diagnoosit, vaan se arki, jossa ihminen kamppailee joka päivä. Toistuvat hyvinvointiin tai pahoinvointiin liittyvät asiat ratkaisevat miten hyvinvointi määräytyy. Yksinkertaisin esimerkki tästä lienee yksinäisyys, joka asiantuntijoiden mukaan saa ihmisen, jopa kuolemaan ennen aikaisesti. Tiedän olevan hyvin yleistä, että ihmiset hakeutuvat tiedostamattaan tai tietoisesti vaikka palokunnan kanssa juttuun, jos yön tunnit ovat liian ahdistavat. Uskoisin, että sama logiikka koskee hakeutumista terveyskeskukseen ja muiden julkisten palvelujen äärelle.
Jokainen meistä tietää, että jos parisuhde tai raha-asiat eivät ole kunnossa nuo asiat rasittavat kaikessa muussa arkisessa asiassa selvitymistä. Iso kysymys kuuluukin niin, että miksi emme yhteisesti ja ammatillisesti ota arjen tuntemusta kaiken hyvinvoinnin tarkastelun keskiöön? Tämä säästäisi ihmistä inhimilliseltä kärsimykseltä, ja systeemin tasolla säästäisimme uskoakseni valtavia summia julkisia menoja. Ja kuten vihjasinkin te rakkaat nuoriso-ohjaajat, sosiaalialan ammattilaiset ja muut ihmistyöläiset olette ammattilaisina ne niitä asiantuntijoita, joiden tulisi nostaa ARKI keskiöön myös julkisessa keskustelussa, joka koskee mm. kansakuntamme kilpailukykyä.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunnot ry
torstai 13. elokuuta 2015
Koteihinsa syrjäytyneet nuoret aikuiset
Hei !
Olen törmännyt viime päivinä pariin mielenkiintoiseen juttuun koteihinsa syrjäytyneistä nuorista. Aiheesta on uutisoinut mm. jo vuonna 2011 Yle. Aiheessa ei ole meidän vuokra-asuntoja tarjoavien yhteisöjen näkökulmasta mitään uutta. Uskoisin kuitenkin sen olevan uutta, että yhä useampi ihminen ajautuu tähän ikävään tilanteeseen työmarkkinoiden ja elämäntapojen eritymisen (myös digitalisaation vuoksi).
Politikko Lilja Tamminen ( josta en ole aiemmin kuullut mitään) on laatinut oivallisia oma-apulistoja siitä mitä kotiinsa syrjäytynyt voisi oman tilanteensa helpottamiseksi tehdä. Tämä näkökulma on ehdottoman kiinnostava. Jos ulkona käyminen, omien ajatusten jäsentäminen ja siivoaminen auttavat edes vähän, niin eikö nuo keinot kannattaisi edes kokeilla? Mielestäni kyllä kannattaa.
En todellakaan ole näiden työkokemusvuosien jälkeen sitä mieltä, että syvästi masentuneen tai nettiaddiktin elämä muuttuu hetkessä pienillä "poppakonsteilla". On kuitenkin niin, että jos omaan ahdistukseen saa pienenkin helpottavan hetken, niin joku pieni toivon liekki voi syttyä.
Se mitä vierastan kovin paljon näissä ohjeissa on se, että moni kotiinsa YKSIN syrjäytynyt on kirjaimellisesti YKSIN. Kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan elämänsä suurimpia vastoinkäymisiä yksin. Aina pitäisi olla joku ihminen, joka kykenee kohtaamaan toisen ihmisen vaikkapa edes roskapussin siirtämisessä kodista roskakatokseen ( jos siihen kaipaa rohkaisua). Tähän ei tarvita sairaanhoitajaa eikä sosiaalityöntekijää vaan tuohon pitäisi riittää naapuri, kaveri tai vaikkapa sukulainen. On kokonaan toinen asia miten tässä ajassa ihmiset löytäisivät toisensa. Ehkä meidän järjestöjen tulisi keksiä tähän joku kohtaamispalvelu? Yksinäiset on vaan niin totaalisen vaikea löytää edes Facebookin äärelle, jotta heidän luonaan voisi käydä tai pyytää käymään.
Jatkan joku toinen päivä tämän teeman pohdintaa. Nyt alan miettimään voisimmeko tehdä järjestönä jotain tälle asialle.
Petri Ruuskanen, kehittämispäällikkö
Olen törmännyt viime päivinä pariin mielenkiintoiseen juttuun koteihinsa syrjäytyneistä nuorista. Aiheesta on uutisoinut mm. jo vuonna 2011 Yle. Aiheessa ei ole meidän vuokra-asuntoja tarjoavien yhteisöjen näkökulmasta mitään uutta. Uskoisin kuitenkin sen olevan uutta, että yhä useampi ihminen ajautuu tähän ikävään tilanteeseen työmarkkinoiden ja elämäntapojen eritymisen (myös digitalisaation vuoksi).
Politikko Lilja Tamminen ( josta en ole aiemmin kuullut mitään) on laatinut oivallisia oma-apulistoja siitä mitä kotiinsa syrjäytynyt voisi oman tilanteensa helpottamiseksi tehdä. Tämä näkökulma on ehdottoman kiinnostava. Jos ulkona käyminen, omien ajatusten jäsentäminen ja siivoaminen auttavat edes vähän, niin eikö nuo keinot kannattaisi edes kokeilla? Mielestäni kyllä kannattaa.
En todellakaan ole näiden työkokemusvuosien jälkeen sitä mieltä, että syvästi masentuneen tai nettiaddiktin elämä muuttuu hetkessä pienillä "poppakonsteilla". On kuitenkin niin, että jos omaan ahdistukseen saa pienenkin helpottavan hetken, niin joku pieni toivon liekki voi syttyä.
Se mitä vierastan kovin paljon näissä ohjeissa on se, että moni kotiinsa YKSIN syrjäytynyt on kirjaimellisesti YKSIN. Kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan elämänsä suurimpia vastoinkäymisiä yksin. Aina pitäisi olla joku ihminen, joka kykenee kohtaamaan toisen ihmisen vaikkapa edes roskapussin siirtämisessä kodista roskakatokseen ( jos siihen kaipaa rohkaisua). Tähän ei tarvita sairaanhoitajaa eikä sosiaalityöntekijää vaan tuohon pitäisi riittää naapuri, kaveri tai vaikkapa sukulainen. On kokonaan toinen asia miten tässä ajassa ihmiset löytäisivät toisensa. Ehkä meidän järjestöjen tulisi keksiä tähän joku kohtaamispalvelu? Yksinäiset on vaan niin totaalisen vaikea löytää edes Facebookin äärelle, jotta heidän luonaan voisi käydä tai pyytää käymään.
Jatkan joku toinen päivä tämän teeman pohdintaa. Nyt alan miettimään voisimmeko tehdä järjestönä jotain tälle asialle.
Petri Ruuskanen, kehittämispäällikkö
tiistai 11. elokuuta 2015
Asunnottomuuden syyt eri puolilla Suomea
Hei !
Syksyä lähestyessä on syytä käynnistää jälleen yhteiskunnallinen keskustelu asunnottomuudesta ja asunnottomuuden ehkäisystä. Tämä siksi, että maan hallitus on käynnistämässä valtavat säästöt, joilla on vaikutusta myös asunnottomuuden lisääntymiseen.
Pyrin yksinkertaistamaan todella paljon suomalaisen asunnottomuuden kuvaa. Yksinkertaistettuna suomalaisessa asunnottomuudessa on kyse pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puutteesta. Meillä maakuntakeskuksissa asunnottomuuden syyt ovat enemmänkin syrjäytymiseen ja huono-osaisuuteen liittyviä. Meidän asunnottomat ovat usein päihde-ja mielenterveysonelmista kärsiviä miehiä, joilla on taustallaan usein myös heikot lapsuuden ja nuoruuden aikaiset olosuhteet esim. huostaanotto kodin ulkopuolelle.
Pääkaupunkiseudulla on asunnottomia, joilla on samanlaisia vaikeuksia kuin maakuntien asunnottomilla. Tärkeää on vain huomata, että asunnottomuutta ei poisteta pelkästään asuntoja rakentamalla eikä pelkästään syrjäytymistä poistamalla.
Asunnottomat eivät ole missän päin Suomea vain päihdeongelmaisia keski-ikäisiä miehiä, vaan joukkoon mahtuu naisia, perheitä sekä maahanmuuttajia. Viralliset tilastot eivät ulotu miltään osin esim. asunnottomana oleviin ihmiskaupan uhreihin yms
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunnot ry
Syksyä lähestyessä on syytä käynnistää jälleen yhteiskunnallinen keskustelu asunnottomuudesta ja asunnottomuuden ehkäisystä. Tämä siksi, että maan hallitus on käynnistämässä valtavat säästöt, joilla on vaikutusta myös asunnottomuuden lisääntymiseen.
Pyrin yksinkertaistamaan todella paljon suomalaisen asunnottomuuden kuvaa. Yksinkertaistettuna suomalaisessa asunnottomuudessa on kyse pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puutteesta. Meillä maakuntakeskuksissa asunnottomuuden syyt ovat enemmänkin syrjäytymiseen ja huono-osaisuuteen liittyviä. Meidän asunnottomat ovat usein päihde-ja mielenterveysonelmista kärsiviä miehiä, joilla on taustallaan usein myös heikot lapsuuden ja nuoruuden aikaiset olosuhteet esim. huostaanotto kodin ulkopuolelle.
Pääkaupunkiseudulla on asunnottomia, joilla on samanlaisia vaikeuksia kuin maakuntien asunnottomilla. Tärkeää on vain huomata, että asunnottomuutta ei poisteta pelkästään asuntoja rakentamalla eikä pelkästään syrjäytymistä poistamalla.
Asunnottomat eivät ole missän päin Suomea vain päihdeongelmaisia keski-ikäisiä miehiä, vaan joukkoon mahtuu naisia, perheitä sekä maahanmuuttajia. Viralliset tilastot eivät ulotu miltään osin esim. asunnottomana oleviin ihmiskaupan uhreihin yms
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunnot ry
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)