Jouduin tannoin kirjoittamaan seminaarialustusta ( Tervis-hankkeen) hyvinvointialan seminaariin. Otsikkoni seminaaripuheessa oli Hyvinvointi syntyy asukkaiden arjessa.
Ilmeisesti alitajuntani työskentelee tehokkaamin kuin tietoinen tajuntani, sillä puheenvuoroa kirjottaessa tajusin olevani olennaisen äärellä. Asumisen onnistumista ei ratkaise edes raskaimmissa erityistuen asumispalveluissa tai laitoshoidossa itse hoito tai diagnoosit, vaan se arki, jossa ihminen kamppailee joka päivä. Toistuvat hyvinvointiin tai pahoinvointiin liittyvät asiat ratkaisevat miten hyvinvointi määräytyy. Yksinkertaisin esimerkki tästä lienee yksinäisyys, joka asiantuntijoiden mukaan saa ihmisen, jopa kuolemaan ennen aikaisesti. Tiedän olevan hyvin yleistä, että ihmiset hakeutuvat tiedostamattaan tai tietoisesti vaikka palokunnan kanssa juttuun, jos yön tunnit ovat liian ahdistavat. Uskoisin, että sama logiikka koskee hakeutumista terveyskeskukseen ja muiden julkisten palvelujen äärelle.
Jokainen meistä tietää, että jos parisuhde tai raha-asiat eivät ole kunnossa nuo asiat rasittavat kaikessa muussa arkisessa asiassa selvitymistä. Iso kysymys kuuluukin niin, että miksi emme yhteisesti ja ammatillisesti ota arjen tuntemusta kaiken hyvinvoinnin tarkastelun keskiöön? Tämä säästäisi ihmistä inhimilliseltä kärsimykseltä, ja systeemin tasolla säästäisimme uskoakseni valtavia summia julkisia menoja. Ja kuten vihjasinkin te rakkaat nuoriso-ohjaajat, sosiaalialan ammattilaiset ja muut ihmistyöläiset olette ammattilaisina ne niitä asiantuntijoita, joiden tulisi nostaa ARKI keskiöön myös julkisessa keskustelussa, joka koskee mm. kansakuntamme kilpailukykyä.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Kuopion seudun Nuorisoasunnot ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti