Tänään mennään kevyen huumorin tiimoilta, mutta samalla käsitellen meidän yhteisön vakavinta asiaa, eli sitä miksi vuokra-asunto menetetään esim. häädön tiimoilta.
Vuokra-asunnon menettäminen on erittäin huono juttu. Suuremmissä asuntoyhtiöissä se voi tarkoittaa, että entisellä asukkaalla ei ole enää ikinä mahdollisuutta palata saman yhtiön asuntoihin. Jos asukas on saanut häädön maksamattomien vuokrien takia, niin usein on vielä tilanne, jossa asukkaalla on häädön jälkeen maksuhäiriömerkintä. Maksuhäiriömerkintä on varmaankin yleisin syy miksi ihmiset ajautuvat asunnottomaksi.
Mutta tässä pari vinkkiä millä voi menettää vuokraoikeuden omaan asuntoon:
- Häiriö ns. hiljaisuusaikana. Tähän tarvitaan mm. huutamista yöaikaan, bileistämistä ja popin soittamista yli naapureiden sietokyvyn
- Potki ikkunat alas vaikkapa ulko-ovesta tai tuhoa muuten talon yhteistä omaisuutta. Ja kavereiden läpimeno alakerran ulko-ovesta pakolla saattaa vauhdittaa paljonkin vuokrasuhteen päättymistä
- Jätä vesivahinko ilmoittamatta vuokranantajalle. Se voi olla vuotava putki tai vaikkapa yllättäen hajonnut pakastin. Jos jätät lattiat lainehtimaan, niin homma on sillä selvä
- Nukahda suihkuun humalassa. Tämä on muuten aika yleistä. Nämä on yleensä kallita unia. Saa maksaa naapureidenkin huoneistojen korjaukset
Tässä muutamia vinkkejä. Mitään näistä en suosittele, mutta vinkit on annettu. Omaa järjeä kannattaa käyttää myös silloin, kun asuu jonkun muun omistamassa asunnossa.
Petri Ruuskanen
kehittämispäällikkö
torstai 17. syyskuuta 2015
perjantai 11. syyskuuta 2015
Asunnottomuuden ennaltaehkäisystä ja yhteistoiminnasta
Kuopiossa käynnistyi torstaina 10.9 yhteinen valmistelutyö Kuopion kaupungin ja alueen asumisen toimijoiden (yhdistyksiä ja Niiralan Kulma Oy) yhteinen työskentely uuden asunnottomuusohjelman paikalliseksi toteuttamiseksi.
Tällä kertaa kansallisessa ohjelmassa korostuu asunnottomuuden ennaltaehkäisy. Ohjelman luonnoksen löydät tästä linkistä.
En aio mainostaa kansallista ohjelmaa sen enempää, vaan haluan jakaa tiedon siitä, että Kuopiossa on laaja järjestöjen ja paikallisen vuokrataloyhtiön yhteistyömalli, jolla on ehkäisty jo vuosien ajan tehokkaasti asunnottomuutta. Jos joku epäkohta on havaittu, niin tämä ongelma on ratkaistu yhteistuumin.
Olen aika ajoin miettinyt miksi järjestöjä ei hyödynnetä paremmin erilaisten yhteisten hyvinvointitarpeiden rakentamisessa. Syy lienee se, että me ollaan usein liian pieniä, vaikeita hallita eikä meiltä voi odottaa aina "virkamiesmäistä" asennettaa vaan osallistumme yhteisiin ponnistuksiin omilla ehdoillamme.
En kuitenkaan aio jäädä odottamaan, että maassamme tajutaan yhteisten resurssien hyödyntämisen tarve. Maailma tulee muuttumaan valtavasti tulevien vuosikymmenten aikana, koska maailmaa tulevat muuttamaan yhä kiihtyvä digitalisaatiokehitys ja ilmastonmuutos. Pakolaisvirrat ja tuotantorakenteen muutos tuovat yhä lähemmäksi jokaisen toimijan ja maailmankansalaisen.
Kuopion esimerkki jo aiemmasta yhteistoimintamallista erityisryhmien asumisessa / asunnottomuuden ehkäisyssä ovat mielestäni juuri sellainen pieni sosiaalinen innovaatio, joka antaa meille aidon roolin ja merkityksen suhteessa julkiseen sektoriin. Toivoisin näkeväni tämän kaltaisia prosesseja yhä lisää kuntien ja valtion kanssa tehtävässä yhteistyössä.
PS. Kerron myöhemmin itse asiasta. Eli siitä miten asunnottomuutta aiotaan ehkäistä Kuopiossa tulevaisuudessa.
Petri Ruuskanen
kehittämispäällikkö
Tällä kertaa kansallisessa ohjelmassa korostuu asunnottomuuden ennaltaehkäisy. Ohjelman luonnoksen löydät tästä linkistä.
En aio mainostaa kansallista ohjelmaa sen enempää, vaan haluan jakaa tiedon siitä, että Kuopiossa on laaja järjestöjen ja paikallisen vuokrataloyhtiön yhteistyömalli, jolla on ehkäisty jo vuosien ajan tehokkaasti asunnottomuutta. Jos joku epäkohta on havaittu, niin tämä ongelma on ratkaistu yhteistuumin.
Olen aika ajoin miettinyt miksi järjestöjä ei hyödynnetä paremmin erilaisten yhteisten hyvinvointitarpeiden rakentamisessa. Syy lienee se, että me ollaan usein liian pieniä, vaikeita hallita eikä meiltä voi odottaa aina "virkamiesmäistä" asennettaa vaan osallistumme yhteisiin ponnistuksiin omilla ehdoillamme.
En kuitenkaan aio jäädä odottamaan, että maassamme tajutaan yhteisten resurssien hyödyntämisen tarve. Maailma tulee muuttumaan valtavasti tulevien vuosikymmenten aikana, koska maailmaa tulevat muuttamaan yhä kiihtyvä digitalisaatiokehitys ja ilmastonmuutos. Pakolaisvirrat ja tuotantorakenteen muutos tuovat yhä lähemmäksi jokaisen toimijan ja maailmankansalaisen.
Kuopion esimerkki jo aiemmasta yhteistoimintamallista erityisryhmien asumisessa / asunnottomuuden ehkäisyssä ovat mielestäni juuri sellainen pieni sosiaalinen innovaatio, joka antaa meille aidon roolin ja merkityksen suhteessa julkiseen sektoriin. Toivoisin näkeväni tämän kaltaisia prosesseja yhä lisää kuntien ja valtion kanssa tehtävässä yhteistyössä.
PS. Kerron myöhemmin itse asiasta. Eli siitä miten asunnottomuutta aiotaan ehkäistä Kuopiossa tulevaisuudessa.
Petri Ruuskanen
kehittämispäällikkö
torstai 3. syyskuuta 2015
Tarvitaanko elämään mieltä, jotta jaksaisi huolehtia itsestään?
Vastaan heti kysymykseen KYLLÄ tarvitaan. Usein erilaiset terveyden edistäjät, erityisesti varsinkin terveydenhuollon tai hoitoalan ammattilaiset tuputtavat jatkuvaa painonhallintaa, riittävää liikuntaa sekä kaikkea millä ihminen suojelee itseään sairauksilta.
Usein näiden ihmisten hyväntahtoiset jutut kääntyvät haitaksi. Pahin esimerkki minusta on jonkun hammaslääkärin lausunto, joka totesi, että olisi parempi etteivät ihmiset söisi niin usein, koska hampaat vaurioituvat. No varmaankin näin on, mutta ihan on pakko kysyä mihin tuollaiset äärimmäiset vaatimukset oikein perustuvat. Eivät ainakaan realielämän tuntemukseen.
Fakta on, että luokkaerot kansalaisten välillä näkyvät juuri päihteidenkäytön määrässä, liikuntamäärissä, ruokavaliossa jne. Jos näitä eri väestöryhmien välisiä eroja halutaan kaventaa, niin on syytä käydä tunteiden, kokemusten ja arkielämän peruskysymysten äärelle. Jos kokemus elämästäsi on se ettei elämällä ole mitään tarkoitusta tai merkitystä, niin miten minä motivoituisin ajattelemaan hampaiden harjaamista, tai sitä miten paljon olen liikkunut tänä päivänä?
Halusinkin päästä joskus pohtimaan yhdessä elämään pettyneiden kanssa sitä mitä elämässä pitäisi tapahtua jotta elämäntavoissa tapahtuisi joku olennainen muutos. Vahinkona pidän sitä ettei tämän tyyppisiä foorumeita ole olemassakaan.
Olisiko tässä yksi uusi tehtävä nuorisotyöntekijöille, sosiaalialan ammattilaisille tai vaikkapa diakoniatyöntekijöille? Uskoisin, että me voisimme yhdessä meidän asukkaiden, palvelujen käyttäjien sekä kansalaisten kanssa yhdessä päästä näidenkin asioiden miettimisessä eteenpäin.
Näillä ajatuksilla mennään tänään :-)
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
Usein näiden ihmisten hyväntahtoiset jutut kääntyvät haitaksi. Pahin esimerkki minusta on jonkun hammaslääkärin lausunto, joka totesi, että olisi parempi etteivät ihmiset söisi niin usein, koska hampaat vaurioituvat. No varmaankin näin on, mutta ihan on pakko kysyä mihin tuollaiset äärimmäiset vaatimukset oikein perustuvat. Eivät ainakaan realielämän tuntemukseen.
Fakta on, että luokkaerot kansalaisten välillä näkyvät juuri päihteidenkäytön määrässä, liikuntamäärissä, ruokavaliossa jne. Jos näitä eri väestöryhmien välisiä eroja halutaan kaventaa, niin on syytä käydä tunteiden, kokemusten ja arkielämän peruskysymysten äärelle. Jos kokemus elämästäsi on se ettei elämällä ole mitään tarkoitusta tai merkitystä, niin miten minä motivoituisin ajattelemaan hampaiden harjaamista, tai sitä miten paljon olen liikkunut tänä päivänä?
Halusinkin päästä joskus pohtimaan yhdessä elämään pettyneiden kanssa sitä mitä elämässä pitäisi tapahtua jotta elämäntavoissa tapahtuisi joku olennainen muutos. Vahinkona pidän sitä ettei tämän tyyppisiä foorumeita ole olemassakaan.
Olisiko tässä yksi uusi tehtävä nuorisotyöntekijöille, sosiaalialan ammattilaisille tai vaikkapa diakoniatyöntekijöille? Uskoisin, että me voisimme yhdessä meidän asukkaiden, palvelujen käyttäjien sekä kansalaisten kanssa yhdessä päästä näidenkin asioiden miettimisessä eteenpäin.
Näillä ajatuksilla mennään tänään :-)
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
tiistai 1. syyskuuta 2015
Nuoruus ei ole itsessään ei ole vamma tai haitta
Olen saanut jälleen kuulla monessa paraverissa asiaa Nuorten elämästä. Usein me toimijat, joiden asiakkaat ovat iältään nuoria ( ja nuoria aikuisia) kutsutaan yhdellä käsitteellä nuoret. Erikoisinta on se, että nuoruus on venähtänyt nyt jo 30-vuotiaaksi asti ( jolloin minusta ihminen on jo täysin aikuinen).
Luulen, että nuoriksi lasketaan seuraavan kymmenen vuoden päästä 40-vuotiaat. Tämä johtuneen siitä, että ihmisten odotettu elinikä nousee huimaa vauhtia. Odotettu elinikä lienee 2011 syntyneillä tytöillä jo 83, 5 vuotta.
Minulla on kaksi toivetta nuorten ja nuorten alueella työskenteville suhteessa kielenkäyttöön: 1. erotetaan kielessä ainakin ala-ja täysi-ikäiset ja 2. jos työn kohteena ovat nuoret, mutta kohdennamme toimintamme jollekin tietylle väestöryhmälle, niin kertoisimme siitä ihan omilla käsitteillä esim. toiminnassame tavoittelemme nuoria aikuisia, joilla on päihdeongelma jne.
Kieli erottelee mutta kielen kautta luomme myös mielikuvia. Keski-ikäisyyttä on pyritty korvaamaan monesti julkisessa kielenkäytössä työikäisyydeksi tai vanhuutta ikääntymiseksi. Miksi emme korvaisi yhteistä käsitettä nuoruus, jollakin tarkemmin kuvaavalla sanastolla, vaikka nuoruus onkin tänä aikana pääsääntöisesti postiivinen käsite?
Tämä voi olla aivan turha kannanotto maailmankaikkeuden näkökulmasta tarkasteltuna. Lankean itsekin todella usein tähän Nuoruuspuheeseen, mutta pyrin tavoittelemaan jatkossa tarkempaa kielellistä ilmaisua jo pelkäsään siksi, että nuoruuteen lisältyy tietty vajaavaltaisuuden leima, jota en halua viljellä tarkoituksella.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
PS. Tämäkin teksti on tuotettu RAY:n tuella
Luulen, että nuoriksi lasketaan seuraavan kymmenen vuoden päästä 40-vuotiaat. Tämä johtuneen siitä, että ihmisten odotettu elinikä nousee huimaa vauhtia. Odotettu elinikä lienee 2011 syntyneillä tytöillä jo 83, 5 vuotta.
Minulla on kaksi toivetta nuorten ja nuorten alueella työskenteville suhteessa kielenkäyttöön: 1. erotetaan kielessä ainakin ala-ja täysi-ikäiset ja 2. jos työn kohteena ovat nuoret, mutta kohdennamme toimintamme jollekin tietylle väestöryhmälle, niin kertoisimme siitä ihan omilla käsitteillä esim. toiminnassame tavoittelemme nuoria aikuisia, joilla on päihdeongelma jne.
Kieli erottelee mutta kielen kautta luomme myös mielikuvia. Keski-ikäisyyttä on pyritty korvaamaan monesti julkisessa kielenkäytössä työikäisyydeksi tai vanhuutta ikääntymiseksi. Miksi emme korvaisi yhteistä käsitettä nuoruus, jollakin tarkemmin kuvaavalla sanastolla, vaikka nuoruus onkin tänä aikana pääsääntöisesti postiivinen käsite?
Tämä voi olla aivan turha kannanotto maailmankaikkeuden näkökulmasta tarkasteltuna. Lankean itsekin todella usein tähän Nuoruuspuheeseen, mutta pyrin tavoittelemaan jatkossa tarkempaa kielellistä ilmaisua jo pelkäsään siksi, että nuoruuteen lisältyy tietty vajaavaltaisuuden leima, jota en halua viljellä tarkoituksella.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
PS. Tämäkin teksti on tuotettu RAY:n tuella
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)