torstai 3. syyskuuta 2015

Tarvitaanko elämään mieltä, jotta jaksaisi huolehtia itsestään?

Vastaan heti kysymykseen KYLLÄ tarvitaan.  Usein erilaiset terveyden edistäjät, erityisesti varsinkin terveydenhuollon tai hoitoalan ammattilaiset tuputtavat jatkuvaa painonhallintaa, riittävää liikuntaa sekä kaikkea millä ihminen suojelee itseään sairauksilta.

Usein näiden ihmisten hyväntahtoiset jutut kääntyvät haitaksi.  Pahin esimerkki minusta on jonkun hammaslääkärin lausunto, joka totesi, että olisi parempi etteivät ihmiset söisi niin usein, koska hampaat vaurioituvat.  No varmaankin näin on, mutta ihan on pakko kysyä mihin tuollaiset äärimmäiset vaatimukset oikein perustuvat. Eivät ainakaan realielämän tuntemukseen.

Fakta on, että luokkaerot kansalaisten välillä näkyvät juuri päihteidenkäytön määrässä, liikuntamäärissä, ruokavaliossa jne.   Jos näitä eri väestöryhmien välisiä eroja halutaan kaventaa, niin on syytä käydä tunteiden, kokemusten ja arkielämän peruskysymysten äärelle.  Jos kokemus elämästäsi on se ettei elämällä ole mitään tarkoitusta tai merkitystä, niin miten minä motivoituisin ajattelemaan hampaiden harjaamista, tai sitä miten paljon olen liikkunut tänä päivänä?

Halusinkin päästä joskus pohtimaan yhdessä elämään pettyneiden kanssa sitä mitä elämässä pitäisi tapahtua jotta elämäntavoissa tapahtuisi joku olennainen muutos. Vahinkona pidän sitä ettei tämän tyyppisiä foorumeita ole olemassakaan.

Olisiko tässä yksi uusi tehtävä nuorisotyöntekijöille, sosiaalialan ammattilaisille tai vaikkapa diakoniatyöntekijöille? Uskoisin, että me voisimme yhdessä meidän asukkaiden, palvelujen käyttäjien sekä kansalaisten kanssa yhdessä päästä näidenkin asioiden miettimisessä eteenpäin.

Näillä ajatuksilla mennään tänään :-)

Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti