Olen saanut jälleen kuulla monessa paraverissa asiaa Nuorten elämästä. Usein me toimijat, joiden asiakkaat ovat iältään nuoria ( ja nuoria aikuisia) kutsutaan yhdellä käsitteellä nuoret. Erikoisinta on se, että nuoruus on venähtänyt nyt jo 30-vuotiaaksi asti ( jolloin minusta ihminen on jo täysin aikuinen).
Luulen, että nuoriksi lasketaan seuraavan kymmenen vuoden päästä 40-vuotiaat. Tämä johtuneen siitä, että ihmisten odotettu elinikä nousee huimaa vauhtia. Odotettu elinikä lienee 2011 syntyneillä tytöillä jo 83, 5 vuotta.
Minulla on kaksi toivetta nuorten ja nuorten alueella työskenteville suhteessa kielenkäyttöön: 1. erotetaan kielessä ainakin ala-ja täysi-ikäiset ja 2. jos työn kohteena ovat nuoret, mutta kohdennamme toimintamme jollekin tietylle väestöryhmälle, niin kertoisimme siitä ihan omilla käsitteillä esim. toiminnassame tavoittelemme nuoria aikuisia, joilla on päihdeongelma jne.
Kieli erottelee mutta kielen kautta luomme myös mielikuvia. Keski-ikäisyyttä on pyritty korvaamaan monesti julkisessa kielenkäytössä työikäisyydeksi tai vanhuutta ikääntymiseksi. Miksi emme korvaisi yhteistä käsitettä nuoruus, jollakin tarkemmin kuvaavalla sanastolla, vaikka nuoruus onkin tänä aikana pääsääntöisesti postiivinen käsite?
Tämä voi olla aivan turha kannanotto maailmankaikkeuden näkökulmasta tarkasteltuna. Lankean itsekin todella usein tähän Nuoruuspuheeseen, mutta pyrin tavoittelemaan jatkossa tarkempaa kielellistä ilmaisua jo pelkäsään siksi, että nuoruuteen lisältyy tietty vajaavaltaisuuden leima, jota en halua viljellä tarkoituksella.
Petri Ruuskanen
Kehittämispäällikkö
PS. Tämäkin teksti on tuotettu RAY:n tuella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti